Yksityisten arkistoaineistojen hankintapolitiikka

Kansallisarkisto valmistelee yksityisten arkistoaineistojen hankintapolitiikka. Tiedon- ja arkistonhallinnan ammattiyhdistys ry antoi lausuntonsa luonnoksesta 26.9.2025. 

Yhdistys kiinnitti huomiota hankintapolitiikan tiukkaan rajaukseen. Tämän vuoksi yksityisissä arkistoissa työhönsä sitoutunut ammattikuntamme kokee entistä kovempaa painetta ottaa vastaan aineistoja riittämättömillä resursseilla. Toisena ongelmallisena asiana nostettiin esiin vallankäyttö merkityksellisten aineistojen arvioimisessa, mikä vaatii entistä avoimempaa prosessia ja vuoropuhelua tutkijoiden kanssa. 

Voit lukea lausunnon kokonaisuudessaan alta. Lausuntopalvelusta löydät lausuntopyynnön ja kaikki annetut lausunnot. Lausunto - Lausuntopalvelu

Kansallisarkiston yksityisten arkistoaineistojen hankintapolitiikka, luonnos

Kommentit lukuun 3.1

Onko Kansallisarkiston hankinnan kohdentaminen kansallisesti merkittäviin aineistoihin (kansallisesti merkittävän toimijan tai tutkimuksellisesti kiinnostavaan ilmiöön liittyvät arkistoaineistot) onnistunut ja tutkimusta riittävästi mahdollistava ratkaisu huomioiden yksityisarkistotoimijoiden laaja kenttä? Jos ei ole, niin mitä muutosta tai tarkennusta ehdottaisit?

Luonnoksen perusratkaisu keskittyä kansallisesti merkittäviin toimijoihin ja ilmiöihin on ymmärrettävä ja antaa hankinnalle selkeän suunnan. Ongelmalliseksi jää kuitenkin se, kuka ja millä perusteilla määrittelee ”kansallisesti merkittävän toimijan” tai ”tutkimuksellisesti kiinnostavan ilmiön”. Käytännössä ratkaisut näyttäytyvät vallankäyttönä, joka kaipaisi nykyistä avoimempaa ja läpinäkyvämpää prosessia. Esimerkiksi tutkijoiden kanssa käytävä vuoropuhelu on viime vuosina ollut niukkaa, ja sen vahvistaminen olisi välttämätöntä luottamuksen ja kaikkia osapuolia hyödyttävän tiedonvaihdon lisäämiseksi.

Kansallisesti merkittävä saattaa olla myös kansallisen hankintapolitiikan mukaan jollekin toiselle arkistolle ohjattavaa aineistoa. Luonnos ei kuitenkaan näytä ottavan kantaa kansallisesti merkittäviin aineistoihin, joita ei ole määritelty kenenkään muun toimijan tontille. On tärkeää, että tällainen aineisto voidaan tarvittaessa ottaa Kansallisarkistoon. Hankintapolitiikan kieleen olisi hyvä lisätä joustavuutta, jotta rajaukset eivät näyttäytyisi tutkijoiden näkökulmasta ennakko-ohjaukselta.

Kommentit lukuun 3.2

Vastaavatko valitut teemat nykyhetken ja tulevaisuuden tutkijoiden tarpeisiin? Tunnistatko katveeseen jääviä teemoja?

Luonnoksessa esitetyt teemat itsessään ovat muotoilultaan laajoja ja ajallisesti kestäviä. Niihin sisältyvät käsitteet ajankohtaisuudesta ja muutoksesta antavat mahdollisuuden mukautua tutkimuskentän kehitykseen.

Samalla on kuitenkin epäselvää, onko teemojen tarkoitus toimia ensisijaisesti kerryttämisen painopisteinä vai rajauksina. Jälkimmäisessä tapauksessa on vaarana, että tutkimuksen kannalta olennaista aineistoa jää keräämättä. Tämän vuoksi olisi tärkeää kirjata periaate, jonka mukaan myös teemojen ulkopuolinen, tutkimuksen kannalta merkittävä aineisto voidaan ottaa vastaan.

Teemojen ajantasaisuuden varmistaminen edellyttää tiiviimpää yhteydenpitoa tutkijayhteisöön. Voisi olla hyödyllistä kehittää uusia yhteistyörakenteita, tutkimuksen edustajista – esimerkiksi yliopistojen professoreista ja keskeisten yhdistysten toimijoista – koostuvaa yhteistyöelintä tai työryhmää, joka osallistuisi linjausten säännölliseen arviointiin.

Tunnistatko teemoja, jotka ovat päällekkäisiä muiden yksityisten arkistotoimijoiden hankintapolitiikan kanssa?

-

Muut kommentit

Voit lisätä tähän muita kommentteja.

Tiedon- ja arkistonhallinnan ammattiyhdistys kiittää tilaisuudesta esittää lausuntonsa, ja pitää hankintapolitiikan luonnosta pääosin hyvin laadittuna. Esitämme vielä muutamia lisähuomioita:

-Lisäluovutusten vastaanottamisen muotoilu ”resurssien puitteissa” voi olla tutkimuksen kannalta ongelmallista, sillä se synnyttää riskin, että kansallisesti merkittävän arkiston täydennykset jäävät tekemättä ja aineistoihin syntyy aukkoja tai keskeneräisyyttä. Resurssit ovat useimmiten lähtökohtaisesti pienet, ja Kansallisarkiston tulisi sitoutua siihen, että jo otettujen aineistojen kasvu turvataan.

-Samoin linjaus, ettei aineistoa oteta vastaan, jos sitä katsotaan olevan ”riittävä määrä”, herättää kysymyksen siitä, kuka määrittää riittävyyden. Päätöksentekoa tulisi avata ja vahvistaa yhteistyötä tutkijoiden kanssa esimerkiksi perustamalla pysyvä yhteistyöelin, jossa olisi mukana yliopistojen ja keskeisten yhdistysten edustajia.

-Tutkimus voitaisiin aukikirjoittaa selvemmin koskemaan tutkimusta monitieteisessä merkityksessä, ei vain historiantutkimusta. Tämä laajempi näkökulma kannattaa tehdä näkyväksi hankintapolitiikassa.

-Jaamme Kansalliskirjaston lausunnon huolen analogisen aineiston luovuttajien järjestämisen osaamisesta ja resursseista, myös digitaalisten aineistojen osalta. Vastaanottorajoitukset voivat johtaa tilanteeseen, jossa muiden arkistojen työtaakka kasvaa tai kansallisesti merkittävää aineistoa jää turvaamatta. Linjausta tulisi täsmentää ja huomioida yksityisarkistokentän resurssivajaus.

-Suomen Historiallisen Seuran hallituksen hiljattainen esitys kansallisen arkistostrategian luomisesta on mielestämme kannatettava. Yhteinen strategia selventäisi arkistojen vastuualueita ja auttaisi turvaamaan nykyisellään harmaalle alueelle jäävien arkistoaineistojen säilyvyyttä.