Janne Ridanpää
Jäsenesittelyjen tässä jaksossa ääneen pääsee lahtelainen tutkija Janne Ridanpää Päivälehden arkistosta.
Miten päädyit tälle alalle?
Kun kysymyksessä on sana päätyä, en malta olla siteeraamatta professori Markku Kuisman viisautta siitä, että sattuma ja sähläys ovat historian suurimmat muutosvoimat. Samoilla luonnonlaeilla selittynee alalle päätyminenkin. Tein aikanaan siviliipalveluksen Lahden kaupunginmuseossa ja päädyin sitä kautta museo- ja arkistoalan pätkähommiin. Kesällä 2011 järjestin Orimattilan kotiseutuarkiston, mikä poiki lopulta vakipaikan paikkakunnalla sijaitsevasta Urho Kekkosen arkistosta. Tämän jälkeen en ole vieraisiin pöytiin kurkkinut. Nykyisessä tehtävässäni Päivälehden arkistossa aloitin elokuussa 2019.
Sattumaa voi toki avittaa hieman haluamaansa suuntaan. En olisi arkistoalalla, ellen olisi jo lapsena omaksunut vahvaa kiinnostusta kulttuuriperintöön ja historiaan. Uskalsin myös hylätä hallintotieteen opinnot historian hyväksi. Ymmärrys molemmilta aloilta on lopulta koitunut siunaukseksi arkistoalan tehtävissä.
Mistä työsi merkityksellisyys nousee?
Olen aina lähestynyt työtäni kulttuuriperinnön näkökulmasta - johtuen ehkä myös siitä, että olen työskennellyt yksinomaan historiallisissa päätearkistoissa. Merkityksellisyys syntyy minulle kudelmasta, joka on ehkä helpompi asiasanoittaa kuin purkaa pitkiksi lauseiksi: kulttuuriperintö, historia, muisti, muistaminen. Merkitys nousee siis vastuusta: arkistotyö määrittää ratkaisevalla tavalla sitä, millaisia ovat nykypäivän ja tulevaisuuden ihmisten edellytykset rakentaa omaa historiaansa ja identiteettiänsä.
Työnteon kannalta yhtä tärkeää on arkipäivän mielekkyys. Sen rakennuspalikoita ovat hyvä työpaikka, työyhteisö, mielenkiintoiset työtehtävät sekä kohtaamiset yhteistyökumppaneiden ja asiakkaiden kanssa.
Kuvaile, millaisia tehtäviä kuluvaan työviikkoosi on sisältynyt?
Päivälehden arkisto julkaisi huhtikuun lopussa sähköisen arkiston. Kuluvana viikkona olen pääasiassa tehnyt tietokannan julkaisuun tähtääviä töitä. Lisäksi olen hoitanut esimerkiksi arkistomme asiakaspalvelua ja laatinut yhteistyössä Päivälehden museon kanssa tehtäväpakettia oppilaille. Viimeiset viikot ovat olleet koronavirustilanteen vuoksi poikkeuksellisia: arkiston tutkijasali on suljettu, ja olemme pyrkineet toimimaan ja palvelemaan asiakkaitamme verkossa. Olen tehnyt 100-prosenttisen etätyöviikon; ennen maaliskuuta etätyöpäivät olivat sangen harvinaisia.
Mitä odotat ja toivot ammattiyhdistystoiminnalta?
Edunvalvontaa ja yhdessäoloa. TAAY on mielestäni ollut juuri sopivan kokoinen, pieni ja mutkaton ammattiyhdistys. Akavan Erityisalojen organisaatio tuo turvaa ja selkänojaa. Esimerkiksi hiljattain sattuneen retkeilytapaturman (varokaa silmille rämähtäviä oksia, kun liikutte metsissä!) myötä olen oppinut arvostamaan liiton tarjoamaa vapaa-ajan tapaturmavakuutusta erittäin korkeasti.
Jäsenesittelyjen tässä jaksossa ääneen pääsee lahtelainen tutkija Janne Ridanpää Päivälehden arkistosta.
Miten päädyit tälle alalle?
Kun kysymyksessä on sana päätyä, en malta olla siteeraamatta professori Markku Kuisman viisautta siitä, että sattuma ja sähläys ovat historian suurimmat muutosvoimat. Samoilla luonnonlaeilla selittynee alalle päätyminenkin. Tein aikanaan siviliipalveluksen Lahden kaupunginmuseossa ja päädyin sitä kautta museo- ja arkistoalan pätkähommiin. Kesällä 2011 järjestin Orimattilan kotiseutuarkiston, mikä poiki lopulta vakipaikan paikkakunnalla sijaitsevasta Urho Kekkosen arkistosta. Tämän jälkeen en ole vieraisiin pöytiin kurkkinut. Nykyisessä tehtävässäni Päivälehden arkistossa aloitin elokuussa 2019.
Sattumaa voi toki avittaa hieman haluamaansa suuntaan. En olisi arkistoalalla, ellen olisi jo lapsena omaksunut vahvaa kiinnostusta kulttuuriperintöön ja historiaan. Uskalsin myös hylätä hallintotieteen opinnot historian hyväksi. Ymmärrys molemmilta aloilta on lopulta koitunut siunaukseksi arkistoalan tehtävissä.
Mistä työsi merkityksellisyys nousee?
Olen aina lähestynyt työtäni kulttuuriperinnön näkökulmasta - johtuen ehkä myös siitä, että olen työskennellyt yksinomaan historiallisissa päätearkistoissa. Merkityksellisyys syntyy minulle kudelmasta, joka on ehkä helpompi asiasanoittaa kuin purkaa pitkiksi lauseiksi: kulttuuriperintö, historia, muisti, muistaminen. Merkitys nousee siis vastuusta: arkistotyö määrittää ratkaisevalla tavalla sitä, millaisia ovat nykypäivän ja tulevaisuuden ihmisten edellytykset rakentaa omaa historiaansa ja identiteettiänsä.
Työnteon kannalta yhtä tärkeää on arkipäivän mielekkyys. Sen rakennuspalikoita ovat hyvä työpaikka, työyhteisö, mielenkiintoiset työtehtävät sekä kohtaamiset yhteistyökumppaneiden ja asiakkaiden kanssa.
Kuvaile, millaisia tehtäviä kuluvaan työviikkoosi on sisältynyt?
Päivälehden arkisto julkaisi huhtikuun lopussa sähköisen arkiston. Kuluvana viikkona olen pääasiassa tehnyt tietokannan julkaisuun tähtääviä töitä. Lisäksi olen hoitanut esimerkiksi arkistomme asiakaspalvelua ja laatinut yhteistyössä Päivälehden museon kanssa tehtäväpakettia oppilaille. Viimeiset viikot ovat olleet koronavirustilanteen vuoksi poikkeuksellisia: arkiston tutkijasali on suljettu, ja olemme pyrkineet toimimaan ja palvelemaan asiakkaitamme verkossa. Olen tehnyt 100-prosenttisen etätyöviikon; ennen maaliskuuta etätyöpäivät olivat sangen harvinaisia.
Mitä odotat ja toivot ammattiyhdistystoiminnalta?
Edunvalvontaa ja yhdessäoloa. TAAY on mielestäni ollut juuri sopivan kokoinen, pieni ja mutkaton ammattiyhdistys. Akavan Erityisalojen organisaatio tuo turvaa ja selkänojaa. Esimerkiksi hiljattain sattuneen retkeilytapaturman (varokaa silmille rämähtäviä oksia, kun liikutte metsissä!) myötä olen oppinut arvostamaan liiton tarjoamaa vapaa-ajan tapaturmavakuutusta erittäin korkeasti.
