Kannanotto: Kansallisarkiston toimipaikkojen sulkeminen kaventaa tiedon saavutettavuutta ja heikentää alan tulevaisuudennäkymiä
22.3.2026
Kansallisarkiston toimipaikkojen sulkeminen kaventaa tiedon saavutettavuutta ja heikentää alan tulevaisuudennäkymiä
Tiedon- ja arkistonhallinnan ammattiyhdistys TAAY ry ilmaisee vakavan huolensa Kansallisarkiston suunnitelmista luopua useista toimipaikoistaan. Uusimman tiedotteen mukaan suunnitelma koskee Oulun ja Joensuun toimipaikkoja sekä Mikkelin Pirttiniemenkadun ja Helsingin Siltavuorenrannan toimipisteitä. Aikaisemmin on jo tiedotettu päätöksestä sulkea Jyväskylän toimipaikka vuoden 2026 lopussa ja suunnitelmasta Hämeenlinnan toimipaikan sulkemisesta kesään 2027 mennessä.
Toimipaikkaverkoston harventaminen on painava tutkimusta, tiedon yhdenvertaista saavutettavuutta ja kulttuuriperintöä koskeva periaatteellinen linjaus, jossa kyse ei ole vain neliöistä ja vuokrasopimuksista. Kansallisarkisto on osa suomalaisen yhteiskunnan muistia ja demokraattista infrastruktuuria, ja tässä roolissaan aktiivinen toimija tutkimuksen, julkisen päätöksenteon, avoimen kansalaisyhteiskunnan ja elävän kulttuurin vaalimistyössä. Analogisen maailman palveluverkon kaventamisen vaikutukset ovat vakavia ja moniulotteisia, sillä Kansallisarkisto on paikka, jossa julkinen valta, kansalaiset ja tutkijat kohtaavat menneisyyden lisäksi nykyisyyden ja itsensä.
Yhdenvertaisuus ei toteudu ilman alueellista saavutettavuutta
Toimipaikkaverkoston harventaminen kaventaa maantieteellisesti mahdollisuuksia käyttää analogista arkistoaineistoa. Digitaaliset palvelut ovat välttämättömiä ja niitä tulee kehittää edelleen, mutta ne eivät ratkaise kaikkia saatavuusongelmia.
Kaikkea aineistoa ei voida digitoida tarkoituksenmukaisesti tai kohtuullisin kustannuksin. Laajat kokonaisuudet, sidokset ja materiaalisesti kompleksiset aineistot edellyttävät niihin käsiksi pääsemistä analogisessa maailmassa. TAAY jakaa Suomen Historiallisen Seuran esittämän huolen tutkimuksen tekemisen edellytysten heikkenemisestä Kansallisarkiston toimipaikkaverkoston supistumisen myötä.
Laadukas ja ammattimainen tutkimustyö vaatii kokonaisuuksien hahmottamista ja aineiston kontekstin ymmärtämistä. Kun fyysinen saavutettavuus heikkenee, tutkimus ohjautuu väistämättä helpommin saatavilla olevien aineistojen pariin, jolloin suomalainen historiantutkimus kaventuu. Alueellisesti kattavan palveluverkon alasajo epätasa-arvoistaa tutkimustyötä ja kansalaisten mahdollisuuksia ammentaa yhteisestä, kansallisesta tietovarainnostamme.
Maantieteellinen hajautus on turvallisuuskysymys
Kansallisarkisto aineistoineen on osa yhteiskunnan kriittistä tietoinfrastruktuuria – näkökulma, joka helposti unohtuu, mikäli arkiston toiminta nähdään vain kulttuurihistorian säiliönä. Fyysisen aineiston ja asiantuntijuuden keskittäminen harvoihin toimipisteisiin lisää yhteiskuntamme haavoittuvuutta. Maantieteellisesti hajautettu rakenne on riskienhallintaa. Se tukee yhteisen tietovaraintomme säilyvyyttä kriisitilanteissa ja varmistaa, että asiantuntijuus ei keskity liian kapeasti. Kansallisarkiston tehtävä on ylisukupolvinen. Sen rakenteellisia ratkaisuja ei tule arvioida vain lyhyen aikavälin säästöjen näkökulmasta.
Henkilöstövaikutukset ovat todellisia
On myönteistä, että Kansallisarkisto ei pyri toimipaikkaverkoston muutoksilla henkilöstövähennyksiin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että muutos olisi henkilöstöneutraali.
Osalle henkilöstöstä voidaan muotoilla etäsuoritteinen tehtävä digitaalisten palveluiden parissa. Analogiseen aineistoon erikoistuneille tarjottavat tehtävät toisissa toimipaikoissa edellyttävät muuttoa tai kohtuuttomia työmatkoja. Kaikilla ei ole elämäntilanteensa vuoksi realistista mahdollisuutta tehdä tällaista siirtymää. Seurauksena on työhyvinvoinnin heikkeneminen ja asiantuntemuksen hiljainen poistuma.
Arkistoalan asiantuntijuus on pitkäjänteisesti rakentuvaa ja sisältää paljon hiljaista tietoa. Paikallinen historian ja aineistojen tuntemus, ja paikallisen tutkijayhteisön kanssa muodostettu yhteistyö eivät siirry käskystä organisaatiokaavion mukana toisaalle.
Tulevaisuuden osaajapooli kutistuu
Kansallisarkiston toimipaikat ovat merkittäviä alan osaajien kasvualustoja. Korkeakouluharjoittelut, lyhyet määräaikaisuudet, työkokeilut ja siviilipalveluspaikat tarjoavat ensikosketuksen arkistoalaan. Ne mahdollistavat osaamisen kehittymisen ja sitoutumisen alalle usein juuri omalla kotiseudulla, mistä edellä mainittuja tehtäviä käytännön syistä harvemmin lähdetään toimittamaan kauas.
Toimipaikoista luopuminen kaventaa myös väyliä tiedon- ja arkistonhallinnan alalle. Tämä heikentää pitkällä aikavälillä koko alan osaajapohjaa. Kansallisarkiston rooli ei ole ainoastaan sen tarjoama palvelu, vaan se on alan keskeisenä toimijana myös tulevaisuuden asiantuntijuuden kehittäjä.
Vaihtoehdot ja yhteistyöratkaisut
Mikäli analogista palveluverkkoa karsitaan, on luotava lakiteknisesti pätevä ja riittävästi resursoitu yhteistyöjärjestelmä, joka mahdollistaa analogisen aineiston valvotun käytön esimerkiksi yliopistokirjastoissa tai muissa soveltuvissa tiloissa.
Pelkkä digitoinnin lisääminen ei riitä, eikä sitä viimeisimmänkään teknologian avulla pystytä suorittamaan tehokkuudella, joka aidosti ratkaisisi maantieteellisen saavutettavuuden ongelman. Tarvitaan konkreettisia ratkaisuja, jotka turvaavat fyysisen aineiston saavutettavuuden eri puolilla maata ja säilyttävät alueellisen yhteyden tutkimukseen ja koulutukseen.
Arvovalinta
Kansallisarkiston toimipaikkaverkoston kaventaminen ei ole vain hallinnollinen päätös. Se kertoo siitä, miten Suomessa arvotetaan kulttuuriperintöä, tutkimusta ja tiedon demokraattista saavutettavuutta.
Onko kansallinen muistiorganisaatio aidosti kansallinen, jos sen fyysinen läsnäolo rajautuu harvoihin keskuksiin? Haluammeko yhteiskunnan, jossa viranomais- ja kulttuurihistoriallisten tietovarantojen käyttö edellyttää matkustamista ja merkittäviä taloudellisia resursseja?
Tiedon- ja arkistonhallinnan ammattiyhdistys katsoo, että Kansallisarkiston toimipaikkaverkoston kaventaminen heikentää tiedon yhdenvertaista saavutettavuutta, tutkimuksen edellytyksiä ja alan tulevaisuutta. Päätösten vaikutukset ulottuvat pitkälle tulevaisuuteen. Siksi niiden arvioinnissa on huomioitava muutakin kuin toimitilakustannukset.
Yhteiskuntamme arkistollinen tietovaranto on yhteinen. Sen saavutettavuus ei saa olla alueellinen etuoikeus.
Lisää aiheesta:
Kansallisarkiston tiedote 20.3.2026:
Suomen Historiallisen Seuran kannanotto 20.3.2026: